Mikä on smart beta ja miten se voi parantaa salkkusi tuottoa?

Mikä on smart beta?

Smart beta on itsessään varsin uusi termi, mutta ideat sen taustalla eivät ole. Faktorisijoittamisen juuret ovat lähtöisin niinkin kaukaa kuin 1960-luvulta, jolloin myöhemmin Nobel palkittu William Sharpe esitti riskifaktorien olevan osaketuottojen pääasiallisia ajureita.

Faktorisijoittamisessa pyritään tunnistamaan tällaiset arvopapereiden tuottoon ja riskiin vaikuttavat tekijät, ja sitten tiivistämään tunnistetut tekijät yksinkertaiseksi mittariksi. Ajatuksena voi olla esimerkiksi löytää aliarvostettuja osakkeita (arvosijoittaminen), tasekunnoltaan vahvoja yhtiöitä (laatusijoittaminen) tai vähäriskisiä sijoituskohteita (minimivolatiliteettisijoittaminen). Tällaiset hyvin intuitiiviset strategiat ovat jo pitkään olleet tärkeä osa aktiivisten sijoittajien ja salkunhoitajien työkalupakkia. Smart beta -strategiat pyrkivät saamaan vastaavat tuotot läpinäkyvillä sääntöihin pohtautuvilla strategioilla ilman aktiivista harkintaan perustuvaa salkunhoitoa. Ne ovat indeksipohjaisia versioita faktoristrategioista. Tyypillisesti smart beta -strategioissa ei myydä lyhyeksi osakkeita tai muita arvopapereita, ja strategioita käytetään pääsääntöisesti yhden omaisuusluokan sisällä.

Miten sijoittaja voi hyötyä smart beta -strategioista?

Smart beta -strategioilla sijoittajan on mahdollista parantaa tuottojaan, pienentää riskiään ja parantaa sijoitussalkkunsa hajautusta. Sijoittajan on tärkeä huomata, että vaikka pitkällä aikavälillä tällaiset strategiat ovat tuottaneen suhteessa riskiinsä paremmin kuin markkina-arvopainotteiset indeksit tai perinteiset aktiiviset rahastot, niin lyhyellä aikavälillä voi tulla pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin strategia pärjää markkinaindeksiä heikommin. Yksittäisen faktorin tuotto voi olla positiviinen tai negatiivinen tiettynä kuukautena tai vuotena. Yhdistämällä salkkuun useita eri tyyppisiä faktoreita tuottoja saadaan tasattua, ja tarpeeksi pitkällä aikajänteellä kärsivällinen sijoittaja voi päihittää markkinat suurempien faktorialtistuksiensa ansiosta.

Alla olevassa kuvaajassa voidaan nähdä eri osakestrategiaindeksien riskit ja tuotot vuosina 1998-2015. Heikoimman tuoton on saanut sijoittamalla markkina-arvopainotteiseen indeksiin, jossa painottuvat erityisesti suuryhtiöidet likvidit ja kalliit osakkeet. Hieman parempaan tuottoon olisi päässyt sijoittamalla tasapainotettuun indeksiin, jossa on suhteessa enemmän pieniä yrityksiä. Kaikkein suurimmat tuotot saatiin kuitenkin laatu- ja momentum-strategioilla, jotka tuottivat yli 3 prosenttiyksikköä per vuosi markkinaindeksiä suuremman tuoton yhtä suurella tai pienemmällä riskillä. Riskiä karttavaa sijoittajaa taasen voi kiinnostaa minimivolatiliteettistrategian miltei 4 prosenttiyksikköä markkinaindeksiä pienempi riski ja siitä huolimatta korkeampi tuotto. Minimivolatiliteettistrategia on onkin yksi parhaista tavoista pienentää osakesalkun riskiä kuitenkaan tuotto-odotuksia pienentämättä. Markkinalaskuissa parhaiten pärjäävät laatu- ja minimivolatiliteettistrategiat, kun taas markkinoiden noustessa hyvin pärjäävät esimerkiksi momentti- ja arvostrategiat.

Aktiiviset rahastot vs strategia-ETF:t

Ovatko smart beta -strategioita hyödyntävät ETF-rahastot aktiivisia vai passiivisia? Eivät yksiselitteisesti kumpaakaan, vaan ne ovat oikeastaan jotain siltä väliltä. Strategia-ETF:t ovat aktiivisia siinä mielessä, että ne pyrkivät faktorialtistuksilla saamaan markkinaindeksiä parempia riskikorjattuja tuottoja. Toisaalta ne ovat passiivisia ja muistuttavat indeksirahastoja siinä mielessä, että strategioiden toteutus on läpinäkyvää, systemaattista ja pohjautuu kokonaan sääntöihin. Toisin kuin perinteiset aktiiviset rahastot, strategia-ETF:t eivät tarvitse näkemystä ottavaa salkunhoitajaa. Tämän ansiosta strategia-ETF-rahastoilla on pienempi kulurakenne, ja ne pystyvät hallinnoimaan usein suurempia varoja kuin perinteiset aktiiviset rahastot. Lisäksi strategia-ETF-rahastojen tarjonta on laajempi, koska sijoittaja pystyy ostamaan niitä pörssistä mistä päin maailmaa tahansa. Perinteisiä aktiivisia rahastoja on usein vaikea löytää tai ostaa kotimaan ulkopuolelta.

Perinteisten aktiivisten rahastojen juoksevat kulut vaihtelevat Suomessa 0,75 – 2,00 % välillä, keskiarvon ollessa 1,5 % paikkeilla. Vastaavasti strategia-ETF-rahastojen juoksevat kulut vaihtelevat tyypillisesti 0,15 % – 0,8 % välillä (pois lukien raaka-aineisiin sijoittavat rahastot) niiden kaupankäyntimäärästä ja omaisuusluokasta riippuen, Morningstarin mukaan keskimäärin strategia-ETF:ien juoksevat kulut ovat 0,39 %. Sijoittaja.fi:n tekemässä laajassa analyysissä Aktiiviset vs Passiiviset rahastot havaittiin, että keskimäärin aktiiviset rahastot häviävät passiivisille vertailuindekseilleen. Toisaalta esimerkiksi Sijoittaja.fi:n Strategia-ETF-rahastoista koostettu Strategiamestari-mallisalkku on voittanut vertailuindeksinsä seurannan alusta lähtien selvällä erolla. Päivitämme mallisalkkua säännöllisesti, ja sitä voi käyttää hyvänä lähtökohtana koostaessa omaa sijoitussalkkua strategia-ETF-rahastoista.

Yhteenveto

• Termit smart beta, strateginen beta, strategiasijoittaminen ja faktorisijoittaminen viittaavat kaikki samaan sijoitustyyliin.
• Smart beta -strategioilla sijoittajan on mahdollista parantaa tuottojaan, pienentää riskiään ja parantaa sijoitussalkkunsa hajautusta.
• Pitkällä aikavälillä strategiaindeksit ovat pärjänneet markkinaindeksiä paremmin, lyhyellä aikavälillä ne saattavat hävitä markkinaindeksille.
• Strategia-ETF-rahastoilla voi esimerkiksi korvata salkusta perinteisiä rahastoja tai suoria osakesijoituksia.
• ETF-valintatyökalusta löytyy strategia-ETF:istä koostettu mallisalkku ja valmiita listoja strategia-ETF:istä teemoittain.
• Lue lisää strategioiden toimivuudesta syklin eri vaiheissa
• Lue valinnastamme strategia-ETF:ksi, jolla voittaa kehittyneet osakemarkkinat
• Lue valinnastamme strategia-ETF:ksi, jolla voittaa kehittyvät osakemarkkinat