Kvantitatiivisesta sijoittamisesta Osa 2

Tämä kirjoitus on toinen osa kvantitatiivisesta, eli numerotietoon perustuvasta sijoitustyylistä. Voit lukea ensimmäisen kirjoituksen tästä linkistä. Kirjoitussarjan tarkoituksena on avata, miten kvantitatiivinen sijoitustyyli eroaa ”tavallisesta” sijoittamisesta ja miksi se voi olla hyvin mielenkiintoinen vaihtoehto harkittavaksi avarakatseiselle sijoittajalle. Jatko-osissa tullaan konkreettisin esimerkein tutustumaan tunnetuimpiin malleihin ja rakentamaan itse yksinkertainen strategia sekä backtestaamaan sen tuloksia. Mutta ensin tutustutaan siihen, mitä kvantitatiivista sijoitustapaa harkitsevalta henkilöltä itseltään vaaditaan onnistuakseen sijoitustyylissä.

Mitä kvantitatiiviselta sijoittajalta edellytetään?

Ennen kuin kvantitatiivista sijoittamista voi edes harkita, täytyy sijoittajan pystyä vastaamaan seuraavaan kysymykseen ilman epäilystä KYLLÄ: ”Uskotko, että pelkkien numeroiden avulla voidaan saavuttaa loistava sijoitustulos?”

Tämä on tärkein yksittäinen kynnys astuttavaksi, kun ajatellaan kvantitatiivisen sijoittamisen aloittamista. Vaatii suurta uskoa luottaa valitsemaansa tiehen, jossa omille ajatuksille yksittäisten sijoituskohteiden valinnassa ei juuri anneta painoarvoa. Omalla kohdallani pelkkiin numeroihin perustuvan sijoitustyylin hyväksyminen kesti melko kauan, vaikkakin kvantitatiivinen sijoittaminen oli sinänsä itselle luonnollinen tapa sijoittaa. Edeltävä on hyvin linjassa aiemmin pokerin parissa käyttämäni pelityylin kanssa, joka perustui vahvasti todennäköisyyksien hyödyntämiseen. Huomasin tuolloin, että jos poikkesin liikaa asettamastani pelistrategiasta ja tein päätöksiä ”mutu-tuntumalla”, poltin rahaa kiihtyvällä tahdilla. Näin kävi erityisesti ns. bad beatien jälkeen, jolloin en enää kyennyt tekemään hyviä päätöksiä. Vastakohtaisesti, kun noudatin omaa pelisuunnitelmaa lähes orjallisesti, pystyin olemaan voitollinen pelaaja lähes kuukausi toisensa perään. Toisin sanoen kehittämäni pelistrategia suojeli minua itseltäni.

Etukäteen muodostetut kriteerit sijoituskohteille paransivat tulosta

Huomasin saman ilmiön myös sijoitustoiminnassa: mitä orjallisemmin noudatin etukäteen asetettuja kriteerejä sijoituskohteille niin sitä paremmaksi sijoitustulokseni muodostui. Etukäteen muodostetut kriteerit sijoituskohteille paransivat tulosta, koska ne suojelivat salkkuani MINUN omilta päätöksiltä. Enää salkussani ei vilissyt hyvältä kuulostavia kasvutarinoita, kuten Talvivaara tai hiipuvaa liiketoimintaa Keskisuomalaisen muodossa. Kaikki kohteet täyttivät asettamani laatuyhtiöiden kriteerit, jotka pysyivät lähes muuttumattomina jokaisen yhtiön kohdalla. En siis keksinyt uuden yhtiön kohdalla jokainen kerta pyörää uudelleen, vaan käytin lähes samaa sapluunaa casesta toiseen.

Ennalta määritelty sijoitusprosessi

Ennalta määritelty sijoitusprosessi on myös avain siihen, miksi esim. indeksisijoittamisella saavutetaan keskimääräistä parempia tuottoja suhteessa aktiivisiin rahastoihin (totta kai myös kulut vaikuttavat lopputulokseen). Esimerkiksi markkina-arvopainotteiset indeksi- ja ETF-rahastot seuraavat orjallisesti kohdeindeksiään eivätkä poukkoile sijoituskohdevalinnassaan ennaltamääriteltyjen kriteerien ulkopuolelle. Indeksi- ja ETF-rahastojen sijoitusstrategiat ovat etukäteen kiveen lyötyjä, mikä on hyvin yksitoikkoista ja tylsää sijoittamista. Toisaalta indeksisijoittaminen on todistetun tehokas tapa ottaa osaa arvopaperimarkkinoille.

Voi olla hyvin haasteellista sijoittaa yksittäiseen osakkeeseen pelkkien numeroiden perusteella, jos ei täysin luota valitsemaansa sijoitusstrategiaan. Pelkkään numerodataan keskittyminen ei kuitenkaan ole este tutustua kohdeyritykseen laadukkaasti. Ajatellaan vaikka allekirjoittaneen aiempaa sijoitusstrategiaa ja vaatimuslistaa ostettavista osinkoyhtiöistä. Vaadin yhtiöiltä seuraavia asioita:

1. Yhtiö maksaa osinkoa
2. Yhtiön osingonmaksun trendi on nouseva
3. Yhtiö jakaa tuloksestaan ulos osinkoina vain kestävän osuuden (matala payout-ratio)
4. Yhtiön arvostustaso on historiallisesti katsottuna edullinen/maltillinen
5. Yhtiön historiallinen oman pääoman tuotto on ollut järjestäen yli 12%
6. Yhtiö ostaa mielummin takaisin omia osakkeita kuin laskee liikkeelle uusia (+optiot)
7. Yhtiön johdolla on omistusta yhtiössä ja se on mieluiten kasvattanut sitä viime aikoina
8. Yhtiön liiketoiminta on ymmärrettävää

Yllä olevasta vaatimuslistasta ainoastaan kohtaa numero kahdeksan ei voida selvittää kvantitatiivisin menetelmin. Kaikki muut kriteerit voidaan selvittää pelkän numerodatan perusteella. Yksi merkittävä tekijä on myös, että screenaamalla osakkeita kriteerien mukaan sijoittaja pystyy tutustumaan huomattavasti laajempaan joukkoon osakkeita. Tällöin sijoittaja voi valita omiin kriteereihinsä parhaiten soveltuvia osakkeita jopa maailman laajuisesti eikä sijoittajan tarvitse tyytyä esimerkiksi pelkästään kotimaan rajoitettuun osakeavaruuteen.

Fakta on kuitenkin se, että me sijoittajat itse sohellamme usein saatavissa olevat hyvät sijoitustuotot keskinkertaisiksi omien psykologisten esteidemme vuoksi. Kvantitatiivinen sijoitusstrategia auttaa välttämään psykologisia virheitä, jotka laskevat vääjäämättä sijoitustulosta.

Psykologiset esteet

Psykologisista esteistä voidaan mainita esimerkiksi tappiollisten osakkeiden pitäminen salkussa ja voitollisten myyminen samaan aikaan. Tähän olen itsekin syyllistynyt useita kertoja. Esimerkiksi en pystynyt myymään tappiolla olleita osakkeita, kuten Transoceanin omistusta, vaikka tiesin hyvin niiden pitämisen salkussa olevan todennäköisesti tuoton näkökulmasta huono valinta. Transoceanin osakkeiden myyminen salkusta kesti kohdallani useita kuukausia, vaikka markkinoilla oli samaan aikaan tarjolla huomattavasti parempia sijoituskohteita. Lisäksi myymällä tappiolliset Transoceanin olisin saanut heti verotukseen tappiot hyväksi luettavaksi. Tappiolla olevien osakkeiden pitäminen salkussa on vain yksi monista psykologisista esteistä, joita sijoittajat kokevat. Muita yleisiä psykologisia haasteita ovat esimerkiksi:

1. Liiallinen itseluottamus
2. Tiettyyn historialliseen osakehintaan ankkurointi
3. Voittorahoilla pelaaminen
4. Hyvän yhtiön pitäminen aina hyvänä sijoituskohteena
5. Huonon yhtiön pitäminen aina huonona sijoituskohteena
6. Yhtiöön tai osakkeeseen rakastuminen
7. Tappiokammo

Toki omaa harkintaa tulee käyttää rakennettaessa itselle sopivaa sijoitusstrategiaa, mutta mallin antaessa epämielyttävän näköisen osakkeen, on ostonappia painettava omista epäluuloista huolimatta. Usein kvantitatiiviset mallit antavatkin sijoittajalle oudolta kuulostavia yrityksiä, joista emme ole aiemmin kuulleet mitään (varsinkin pienyhtiöavaruudessa). Siten Me sijoittajat usein kuvittelemme, että voimme lisätä valmiisiin sijoitusstrategioihin oman ”asiantuntija-arviomme” tai jopa mutu-tuntuman, joista kuvittelemme olevan apua korkeampien tuottojen tavoittelussa. Näin ei usein todellakaan ole, vaan ikävä kyllä kvantitatiiviset sijoitusstrattegiat muodostavat tuotoille pikemminkin katon kuin lattian, josta voidaan parantaa tuottoa. Tämän faktan hyväksyminen onkin ehkä suurin este menestyä kvantitatiivisena sijoittajana.

Kvantitatiiviset mallit eivät kuitenkaan ole mitään tuottoautomaatteja. Jokaiseen strategiaan tulee liittymään heikompia jaksoja, jolloin strategiat jäävät jälkeen markkinoiden yleisestä kehittymisestä. Jos mallit toimisivat aina, niin tällöin varmasti jokainen sijoittaja käyttäisi näitä hyväksensä (tai ainakin pitäisi käyttää). Onneksi mallit eivät toimi aina, joten pitkäjänteiset ja valitsemaansa tiehensä luottavat sijoittajat voivat pärjätä keskimääräistä paremmin. Esimerkiksi oma salkkuni pärjäsi 10/2013-6/2014 loistavasti vertailuindekseilleen. Nyt kuluneen neljän kuukauden aikana olen hävinnyt selvästi vertailukohdille. Itse asiassa neljän kuukauden aikana yhtäjaksoinen tappio salkkuni huipuista pohja-arvoon oli yli 20 %. Tämä osoittaa, että mikään strategia ei ole automaattinen rahasampo ilman riskejä, vaikka historiallinen tuotto olisi ollut kuinka korkea tahansa.

Ratkaisevaa onkin muodostaa oma mielipide aiempien akateemisten tutkimusten, kirjallisuuden ja muiden sijoittajien havainnoista kvantitatiivisen sijoittamisen mahdollisuuksista sekä heikkouksista. Mikäli esimerkiksi luettuasi Benjamin Grahamin, Joel Greenblattin tai Cliff Asnessin kirjoituksia olet vakuuttunut,että heidän kehittämänsä ideat voisivat toimia myös sinun hyväksesi, niin voit aloittaa matkasi kvantitatiivisena sijoittajana. Ilman uskoa valitsemaansa strategiaan ei voi millään pärjätä varsinkaan huonojen aikojen koittaessa, koska tällaisia ajanhetkiä tulee väistämättä eteen – olipa strategia kuinka hyvä tahansa.

Ps. Hieman yllättäen myös Warren Buffett käyttäisi Ben Grahamin tapaista sijoitustyyliä, mikäli hänellä olisi edelleen hallinnoitavana markkina-arvoltaan pieni salkku. Joskus myös piensijoittajalla on etuja suuriin institutionaalisiin sijoittajiin, jotka kannattaa käyttää hyväksi. Näin myös Warrenkin tekisi, jos Berkshire ei olisi jo kasvanut maailman suurimmaksi sijoitusyhtiöksi.