Vain muutama sijoitusfaktori kestää tarkemman tarkastelun

Faktorisijoittamisen suosio on voimakkaassa kasvussa, sillä faktorisalkulla saavutetaan merkittävää hyötyä. Faktorisijoittamisella tavoitellaan markkinaindeksiä parempaa tuottoa tai tehokkaampaa hajautusta eli matalampaa riskiä.

CAPM-malli on faktorisijoittamisen esiaste

Viimeisen 60 vuoden ajan akateemisessa tutkimuksessa on yritetty selvittää, mistä osakemarkkinoiden tuotto muodostuu. CAPM-malli oli ensimmäinen tuottoja selittävä malli ja se selitti portfolion tuoton muodostuvan seuraavasti: Rp = Rf + Beeta*(Rm – Rf) + Alfa.

• Rp = portfolion tuotto
• Rf = riskitön tuotto
• Beeta = Beeta-kerroin (systemaattinen riski, joka kuvaa portfolion muutoksen herkkyyttä suhteessa markkinaindeksin arvonmuutokseen)
• Rm = markkinatuotto
• Alfa = ylituotto (salkunhoitajan kyvyt)

Faktorisijoittaminen

Fama & French esittelivät 1990-luvulla ensi kertaa faktorit ylituoton selittäjinä. Fama & Frenchin tutkimuksessa havaittiin, että markkinatuottoa parempaa tuottoa saatiin alhaisen P/B-luvun osakeilla ja pienyhtiöillä.

Tästä lähtien sijoitustutkimuksessa on tutkittu lukuisia faktoreita, joiden on etsitty selittävän alfaa (ylituottoa). Datalähteiden parantuminen, tietokoneiden laskentatehon kasvu ja ETF:ien suosion lisääntyminen ovat kiihdyttäneet faktoritutkimusta.

Akateemisessa sijoitustutkimuksessa on löydetty yli 400 faktoria, joilla on selitetty osakesalkkujen tuottoja. Valtaosa faktoreista on kuitenkin valitettavasti seurausta ”data miningista”. Tällä tarkoitetaan sitä, että riittävän kauan dataa tutkiessa saadaan halutut tulokset. Tässä tutkimuksessa satojen faktorien avulla rakennettiin kaksi miljoonaa sijoisusstrategiaa ja tutkittiin data mining -ongelmaa tarkemmin.

Jotta sijoitustutkimuksen tulokset olisivat robustit, niiden pitää todistaa pätevyytensä eri pituisina ajanjaksoina, eri markkinoilla ja jopa eri omaisuusluokissa. Lisäksi tuloksilla pitää olla vankat loogiset perusteet.

Näistä syistä akateemisessa ja institutionaalisessa sijoitustutkimuksessa on laajamittaisesti hyväksytty vain muutama faktori löydettyjen 400 faktorien joukosta. Neljä yleisimmin tunnettua faktoria ovat:

• Arvo
• Momentum
• Laatu
• Matala riski (volatiliteetti)

Seuraavaksi laajimmin hyväksytyt faktorit ovat:

• Kasvu (usein arvon vastakohta)
• Koko (pienyhtiöt)
• Osinko

Näkemykseroja

Edellä mainitut faktorit ovat ne, joilla on laajin hyväksyntä sijoitustutkimuksessa. Silti tutkijat eivät ole yksimielisiä eri faktoreiden robustisuudesta. Esimerkiksi osa tutkijoista ei pidä kokoa aitona faktorina vaan pienyhtiöiden ylituottoa selittää pienyhtiöiden suurempi riski ja heikompi analyytikkoseuranta. Vastaavasti Nobel-palkittu Eugene Fama on sanonut arvoyhtiöiden ylituoton olevan seurausta korkeammasta riskistä. Arvoyhtiöt ovat viimeisen yli 10 vuoden jakson tuottaneet markkinaa heikoimmin. Syitä alituottoon voi hakea mm. kirjanpitokäytäntöjen muutoksista.

Vaikka tutkijajoukolla olisi konsensus faktorin hyvyydestä, kiistelyn aihetta löytyy silti siitä, millä tunnusluvuilla faktoria mitataan. Yksinkertainen esimerkki tutkimusongelmasta on esimerkiksi P/E-luvun käyttö. P/E-luvussa P on osakkeen hinta ja E on osakekohtainen tulos. Mutta, jos olet tutkija, mitä lukua käytät osakekohtaisena tuloksena? Käytätkö viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen osakekohtaista tulosta, liukuvaa 12 kuukauden tulosta, liukuvaa 12 kuukauden ennustettua tulosta, kuluvan vuoden ennustettua tulosta vai seuraavan vuoden ennustettua tulosta. Jos käytät ennustettua tulosta, niin käytätkö parhaiden analyytikkojen mediaanitulosennustetta vai keskiarvoa, vai kenties koko analyytikkojoukon ennustetta. Mihin E:hen ikinä päädytkin, tulokset ovat erilaiset.

Olennaista on, että faktoreiden laskennassa tulee käyttää useita eri tunnuslukuja. Muuten tulokset eivät kestä tieteellistä tarkastelua, eikä niitä voi hyödyntää käytännön sijoittamisessa. Siksi esimerkiksi laadun mittariksi ei riitä yhden vuoden ROE.

Miten hyödyntää faktoreita omassa sijoitussalkussa?

Faktorisijoittaminen on hieno nimi tutulle asialle. Useat tunnetut sijoittajat ovat hyödyntäneet faktoreita omissa sijoitusstrategioissa jo ennen kuin kukaan puhui faktorisijoittamisesta. 1800-luvun lopulla syntynyt Benjamin Graham on arvo- ja osinkosijoittamisen oppi-isä. Warren Buffet on rakentanut oman menestyksensä laatuosakkeiden varaan.

Faktorit yksinkertaisesti auttavat sijoittajaa toteuttamaan omaa sijoitustyyliään. Jos tyylisi on laatusijoittaminen, etsit osakkeita, joissa laatufaktorit ovat vahvasti edustettuna. Vastaavasti osinkosijoittaja etsii osinkofaktoreita.

Valmiit faktorit Osaketyökalusta

Kehittämämme Osaketyökalu pisteyttää osakkeet kuuden pääfaktorin perusteella, Faktoreiksi olemme valinneet tunnettuja sijoitustutkimuksessa validoituja faktoreita. Kaikki faktorit lasketaan useiden eri tunnuslukujen avulla, jotta riski virhetulkinnoille minimoituu. Alla kuvaus Osaketyökalun käyttämistä faktoreista ja käytetyistä tunnusluvuista.

• Momentti mittaa osakkeen lyhyen aikavälin (3 – 12 kk) kurssikehitystä. Hyvä kurssitrendi = korkeat pisteet.
• Kokonaisriski mittaa osakkeen kurssiriskiä (volatiliteetti, beeta-kerroin, likviditeetti) ja liiketoiminnan riskiä. Matala riski = korkeat pisteet.
• Laatu mittaa yhtiön laatua. Laatu lasketaan operatiivisen tuloksen vakaudesta, ROE:sta, taseen vakavaraisuudesta sekä tulostrendistä.
• Arvo lasketaan osakkeen arvostusluvuista (P/E, EV/EBIT, osinkotuotto-%). Matala arvostustaso = korkeat pisteet.
• Kasvu lasketaan yhtiön ennustetuista liikevaihdon ja tuloksen kasvusta sekä toteutuneista kasvuluvuista. Voimakas kasvu = korkeat pisteet.
• Osinko kertoo, mitkä ovat ns. osinkokoneet. Osinkopisteet lasketaan osingon vakaudesta ja kasvusta historiassa sekä nykyisestä ja ennustetusta osinkotuotosta. Painotamme osinkopisteissä nousevaa osinkohistoriaa nykyistä osinkotuottoa enemmän.

Osaketyökalu kuuluu Sijoittaja.fi:n jäsenyyteen.