Minun sijoitustarinani: pukumiehestä yrittäjäksi

Entisenä salkunhoitajana ja nykyisenä Sijoittaja.fi:n päätoimisena yrittäjänä oli antoisaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä kaikkea sijoittajauran varrelle on mahtunut. Sijoitusprofiililtani olen ollut jo pitkään harkitseva riskinottaja, eli pyrkinyt välttämään suuret tappiot, mutta panostamaan vahvoihin näkemyksiin perinteisiä finanssioppeja vahvemmin.

Ensimmäinen karhuni

Sijoittajaurani alkoi karhusta. Ei karhumarkkinoista, eikä karhunkaadosta, vaan silloisen Säästöpankin tyylikkäästä säästöpossusta, karhuherra Paddingtonista. Sen tyylikästä silinterihattua nostamalla avautui rahan reikä – tosin positiivinen sellainen. Muistan, kuinka 1980-luvulla kyseiseen, harmillisen tilavaan säästöpossuun keräsin ylimääräisiä kolikoita. Harmillisen tilavaan siitä syystä, että olimme äitini kanssa sopineet, että käymme tyhjentämässä sen pankkitilille aina sen täytyttyä. Hyvänä puolena iso tilavuus laittoi paiskimaan töitä ja innovoimaan rahanlähteitä, jotta possua pääsi tyhjentämään.

Vaikka rakastin numeroita jo pienenä, en ollut kirjanpitäjätyyppiä, joka olisi laskenut kaikki pennit, mitä säästöpossuun upotin. Minulle riitti isossa kuvassa se, kuinka usein säästöpossu täyttyi ja taisipa hyvä markkinatuntuma syntyä myös siitä, kuinka paljon markkoja täysi karhuherra sisälleen veti.

Muistot yli 10 % talletuskoroista

Minulla ei ole koskaan ollut viikkorahaa, vaan raha oli aina ansaittava tai vaihtoehtoisesti perusteltava hankinnat. Pienenä lapsena ymmärsin, että perustelujen keksiminen kannatti keskittää isoihin hankintoihin. Säännöllisen viikkorahan puute puolestaan ohjasi jo pienenä hankkimaan taskurahaa reaalielämän puolelta. Ensimmäiset muistot ovat naapurin johtajan ja hänen aina niin kohteliaan rouvansa kauppakassien kannossa ja ovien avaamisessa avustamisesta, joka tarkoitti aina varmaa tippiä.

Seuraavat astetta vakavammat tuoton lähteet olivat isoveljien auttaminen lehtien jakamisessa, mainosten pussituksessa, vappukukkien ja arpojen myynnissä sekä kalastuksessa. Muistan, kuinka jostain olin onnistunut käärimään joka tapauksessa kasaan tuhansia markkoja, jotka reilu 10-vuotisena pojankloppina 1990-luvun alussa talletin Säästöpankkiin. Ensimmäinen ”isompi” määräaikaistalletus tarjosi 9,5 % koron ja seuraava 11,5 %. Harmitti, kun pitikin mennä jo aiemmin sitomaan ensin mainitulla korolla rahat pitkäksi aikaa. Onneksi en ymmärtänyt inflaatiota kovinkaan hyvin, vaan minulle riitti, että rahat lihoivat tilillä selvästi nopeammin kuin karhuherra Paddingtonin mahassa.

En ymmärtänyt teknokuplaa

Yläasteaika 1990-luvun puolivälissä oli minulle melko seesteistä aikaa sijoittamisessa. Parhaita sijoituksiani olivat lukuisat lähisukulaisteni ja tuttavieni kanssa vietetyt viikonloput metsästyksen ja kalastuksen parissa. Itse en oikein koskaan ehtinyt lämmetä nuorisotaloille tai vastaaville ikäisteni kokoontumispaikoille. Ehkä tämä on auttanut välttämään laumakäyttäytymistä myös myöhemmällä sijoittajauralla.

Toisin kuin moni sijoittajakollegani, itse en ollut juurikaan mukana teknokuplassa, vaikka joitain arvopapereita omistinkin. Olen ollut aina fundamenttisijoittaja enkä kyennyt ymmärtämään voimakasta kurssinousua, josta jäi varmasti isot mahdollisuudet hyödyntämättä. Kurssilaskun ymmärsin paremmin. Ymmärsin (tai arvasin?) 2000-luvun alussa, että tietyt osakkeet vaikuttivat perin halvoilta. Koska luotin ammattilaisiin ja halusin myös hyvää hajautusta, sijoitin tulevan salkunhoitajakollegan Mika Heikkilän yhdessä Vesa Puttosen kanssa perustamaan Conventum Finland Value -arvorahastoon, joka vaikutti sijoittavan juuri niihin poskettoman halvoilta vaikuttaviin yhtiöihin. Jälkikäteen tarkasteltuna näin olikin ja rahaston tuotot olivat erinomaisia seuraavina vuosina. Aika oli Price-to-Book -pohjaisen (hinta per tasearvo) arvosijoitusfilosofian kulta-aikaa. Vasta myöhemmin ymmärsin sijoitustyylin haasteet nykyisessä tietointensiivisessä yhteiskunnassa, jossa jopa teollisuuden onnistuneimmat liiketoimintamallit rakennetaan usein kevyillä taserakenteilla alihankintaan ja ulkoistukseen pohjautuen (ns. platform-company model, jota esim. Ikea edustaa), ja että arvosijoittaminen on paljon muuta kuin mitä tuolloin vielä ymmärsin.

Kiinnostus kvantitatiiviseen sijoittamiseen ja systemaattiseen toimintatapaan heräsi jo rahoituksen opintojen alkumetreillä 2000-luvun alussa. Minua sijoittamisessa ei ole oikeastaan koskaan kiehtoneet spelukointi ja pikavoitot, vaan kiinnostus loogiseen päättelyyn ja valtava into matematiikkaan, joka kuitenkin pelkkinä lukuina olisi tuntunut liian tylsältä uravalinnalta. Muistan, kun eräällä luennolla havahduin ajatukseen, että osakkeen hintariski ja fundamenttiriski (aidon arvon heilunnan riski) ovat kaksi täysin eri asiaa, ja että tehokkaiden markkinoiden oletuksilla ummistetaan silmät todennetuilta anomalioilta. Tämä oivallus on kantanut pitkälle ja ollut siitä hetkestä lähtien työkalujemme kehitystä ohjaava perusperiaate. Pro gradu -tutkielmaa tehdessäni vuonna 2004 puolestaan näin, missä suomalaisen salkunhoitajakunnan kärkiosaaminen eteni. Sain testata ja kehittää tiettyjä kvantitatiivisia malleja tuolloin Suomen sen hetken arvostetuimman hedge-rahaston salkunhoitajalle.

Ura analyytikosta salkunhoitajaksi

Varsinaisen urani sain aloittaa analyytikkona Mandatumissa, jossa Yksityispankin alle perustettiin oma itsenäinen sijoitusyksikkö. Tämä oli erittäin järkevä liike, sillä varakkaiden yksityissijoittajien tarpeet olivat hyvin erilaiset kuin hitaasti liikkuvien instituutiosalkkujen, joita Mandatum Omaisuudenhoito -yksikössä hoidettiin. Tällöin huomasin viimeistään myös sen, että suuret pääomat vaikeuttavat sijoitustuottojen saavuttamista merkittävästi. Yksityissijoittajalla on valtavan suurena etuna se, että sijotuspäätökset ovat usein tehokkaammin toteutettavissa ja siten esimerkiksi pienyhtiöiden tuottopotentiaali paljon paremmin hyödynnettävissä kuin isoilla sijoittajilla. Toinen havainto, joka piirtyi selkärankaan oli se, että omilla rahastoilla vertailuindeksien päihittäminen oli myös Mandatum Omaiduudenhoidossa vaikeaa. Niinpä olimme ilahtuneita Nallen raottaessa ovea ETF-rahastojen käytölle. Jo tuolloin oli helppo ennustaa ETF-rahastojen tuleva voittokulku.

Mandatumin myynti Danskelle vuoden 2007 alussa katkaisi suunnitelmamme, mutta avasi oven myös uudelle. Tuolloin sain mahdollisuuden ryhtyä perustamaan Taaleritehtaan omaisuudenhoitotoimintoja yhdessä Mandatumin ydintiimimme kanssa. Saimme toimiluvan syyskuun 18. päivä vuonna 2007, mikä kuin sattumankaupalta sattui olemaan täsmälleen useimpien eurooppalaisten pörssien paikallinen huippu ennen globaalin finanssikriisin alkua.

Sijoituskokemuksen kannalta globaali finanssikriisi oli oppi, joka tullee jäämään arvokkaimmaksi urallani. Sain silloin hoitooni ensimmäisen erikoissijoitusrahaston, pääasiassa Suomeen sijoittaneen Taaleritehdas Hansan. Muistan, kuinka rahasto jäi laskumarkkinoilla lievästi indeksistä eikä lohtua antanut se, että lähimmät verrokit Odin Finland ja Fim Fenno laskivat vielä enemmän. Tuntui ihmeelliseltä jäädä indeksille, kun omasta mielestään onnistui ostamaan osakkeita yhä houkuttelevimmin hinnoin sijoittajien myydessä osakkeita nimiin katsomatta. Kyseinen rahasto lakkautettiin finanssikriisin myllerryksessä liian pienenä. Oikeastaan vasta myöhemmin ymmärsin, että harjoittamani arvopohjaisen strategian ominaispiirteenä on kärsiä heikoissa markkinoissa. Mikään strategia ei toimi aina! Muistan vieläkin karvaasti, miten noin puoli vuotta rahaston lakkauttamisen jälkeen vilkaisu salkkulaskuriin kertoi, että tuolloin rahasto olisi ollut jo 25 % vertailuindeksiään edellä lopettamishetken salkulla tarkasteltuna (mainittakoon, että Sijoittaja.fin Suomi Fundamentti-mallisalkun tuotto oli myös ällistyttävän kova vuonna 2009). Sittemmin uskoa vahvisti muiden hoidossa olevien strategioiden hyvä menestys ja yhä syvällisempi ymmärrys eri sijoitusstrategioiden toimivuudesta eri markkinatilanteissa.

Päätös luoda jotain uutta ja olla kumartelematta Helsingin herroja

Taaleritehtaan organisaatio alkoi muodostua yrittäjämäisen, ja olosuhteisiin nähden erittäin onnistuneen alun jälkeen melko hierarkiseksi. Kasvavan organisaation kasvukivut alkoivat näkyä muun muassa valtavasti lisääntyneinä palavereina sekä muina isojen organisaatioiden perinteisinä hössötyksinä, joihin en tuntenut oman työaikani oikein enää riittävän. Myös liiketoimintojen painopiste vaikutti siirtyvän pois tehokkaan sijoittamisen ideaalista kohti perinteisempää tarinan kerrontaa ja rasvaisempia katteita, mikä pörssiyhtiövisiot huomioiden on toki ollut yhtiön kannalta ymmärrettävää. Huomasin olevani luonteeltani yrittäjä, en pitkien lounaiden perässä juokseva näsäviisasteleva pankkiiri.

Sijoittajan puolesta

Oma kiinnostukseni sijoittamiseen on aina kummunnut kiinnostuksesta matematiikkaan ja loogiseen päättelyyn, jossa itseään voi haastaa globaalisti erittäin kilpaillulla alalla. Lyhytaikaisten eurojen maksimointi ei ole minua koskaan erityisemmin viehättänyt, vaan olen aina ollut erittäin pitkäjännitteinen ihminen (lue lisää Sijoittaja.fi:n arvoista).

Vuonna 2012 olimme varmoja perustajakollegani Timo Heikkilän kanssa, että suomalaisessa varainhoitokentässä tulee tapahtumaan suuri murros. Syntyi päätös aloittaa suomalaisten sijoittajien puolesta toimiminen ja Sijoittaja.fi:n kaupallistaminen. Ensimmäinen argumentti oli se, että varainhoitoala itsessään tulee muuttumaan valtavasti tehokkaampien instrumenttien kuten ETF:ien sekä lisääntyvän lainsäädännön mukanaan tuoman paremman läpinäkyvyyden (lue pienempien katteiden ja sijoittajien riistämisen) myötä. Varainhoitoalan kehitystrendejä on helppo ennustaa, kun vilkaisee, mitä valtameren takana tapahtuu. Muutosvauhdista käsityksen saa, kun vilkaisee, missä vaiheessa innovaatiot rantautuvat Englantiin, Saksaan ja Ruotsiin.

Toinen iso kehitystrendi on digitalisoituminen. Myös varainhoitokonseptit tulevat siirtymään verkkoon ja voittajat tulevat olemaan mitä todennäköisemmin muita kuin perinteisiä pankkeja raskaine kulumassoineen.

Kolmas iso kilpailukykytekijämme on osaaminen, mikä on vaikeimmin kopioitavissa. Olemme vakuuttuneita, että pystymme tuottamaan sijoittajille merkittävää lisäarvoa (ks. mallisalkut ja työkalut), joka tulee olemaan jatkossa yhä helpommin sijoittajien hyödynnettävissä.

Muut sijoitukseni

Yllä tulikin mainittua jo tärkein sijoitukseni: Sijoittaja.fi ja koko Sijoittaja -brändiperhe.

Tämän lisäksi olen sijoittanut pariin yksityiseen yhtiöön sekä luonnollisesti ETF:iin ja suoriin osakkeisiin. Hyödynnän sijoitustoiminnassani lähinnä strategia-ETF:iä (smart beta), joilla salkun runko on koottu. Yksittäisiin osakkeisiin otan selkeitä näkemyksiä tilaisuuksien tullen. Käytän jonkun verran myös aidosti aktiivisia rahastoja, esimerkiksi sivustollamme analysoituja korkeatuottoista osakerahastoa Aasiaan, kehittyville markkinoille sijoittavaa osakerahastoa sekä parempaa tuottopotentiaalia systemaattisella osakestrategialla tavoittelevaa rahastoa. Lisäksi sijoitan luonnollisesti vertaislainoihin, joukkolainoihin sekä reaalisijoituskohteisiin kuten asuntoihin ja metsään. Mainittakoon, että itse olen siirtymässä yhä enemmän kohti vaihtoehtoisia sijoituskohteita, koska näen korkomarkkinoiden tilanteen erittäin haastavana.

Sijoituskohteiden valinnassa hyödynnän erittäin paljon omia työkalujamme, minkä lisäksi seuraan johtavien investointipankkien, arvostamieni salkunhoitajien sekä erityisesti yrittäjäkollegani Timo Heikkilän ajatuksia.

Kirjoittaja Hannu Huuskonen on Sijoittaja.fi:n perustaja ja toimii Sijoittaja.fi:n toimitusjohtajana. Huuskosella on reilun kymmenen vuoden kokemus rahoitusalalta.

Säännöt

Kirjoita oma sijoitustarinasi ja haasta ystäväsi. Tarinan muoto ja pituus ovat vapaat. Tarina voi olla vaikka runo tai kuva. Julkaise sijoitustarinasi omassa blogissasi tai lähetä meille, niin julkaisemme sen sijoittaja.fi:ssä omassa kategoriassa. Twitter: #minunsijoitustarinani

Minun sijoitustarinani voi lähettää osoitteeseen timo.heikkila@sijoittaja.fi