Minun sijoitustarinani: Silence please! Hidasta biotalouselämää

En ole koskaan pitänyt järisyttävien, hallitsemattomien riskien ottamisesta, en sellaisista joilla saattaisin muutkin kärsimään nälästä, vilusta ja kurjuudesta. Siksi (lue pelkurina) en lähtenyt lasteni isän kanssa opettelemaan osakkeilla rikastumista – tai oikeammin hankkimaan elämään pientä jännitystä.

Mieluummin tein rakastamaani toimittajan työtä, johon olin lopulta päässyt alan yliopistotutkinnon ja kolmen lapsen syntymän ja kotivuosien jälkeen. Työssäni pääsin tutustumaan erilaisiin eri alojen ihmisiin, vaikuttajiin ja heidän tarinoihinsa.

Vekselillä yliopistoon

Tyypillistä nuoren ihmisen raha-asioiden hallintaa olin osoittanut ylioppilasvuoden jälkeen. Välivuoden hankkeet olivat huvenneet ennen opintojen alkamista, ja niinpä opettaja-äitini opetti: rahaa saa pankista. Tein elämäni ensimmäisen ja ainoan vekselin – jolla pääsin yliopistokaupunkiini Tampereelle aloittamaan tiedotusopin opiskelut.

Isältäni, metsäammattilaiselta, opin sijoittamisesta sen, että rahaa tarvittavaan saa metsästä kun siihen sijoittaa, hoitaa sitä hyvin. Pikavoittoja ilman työtä ei metsästä heru. Vekselin maksoin opintolainasta. Isän metsässä perkasin taimia istutusaloilta, kylvin lannoiterakeita sisarusteni kanssa. Appiukkoni työllisti minut pellon metsitykseen.

Opintolaina riitti tarkalla taloudenpidolla talveksi. Kesäksi sai takuuvarmasti hyväpalkkaisen kesätoimittajan työpaikan. Opin heti, että koulutus kannattaa. Sitä mieltä olen yhä, vaikka koulutus ei välttämättä näy kukkarossa. Mielekäs elämä ja heittäytyminen uuteen kantaa.

Osakkeilla metsään

Aktiivista osakekauppaa perheessämme tehtiin kymmenkunta vuotta. Ei niillä kaupoilla rikastuttu, joskaan ei jouduttu näkemään nälkääkään. Lapset kasvoivat. Epäilen että yksi heistä saattoi saada pysyvän sijoittaja-ajatusmaailman kodinperintönä.

Kuusi vuotta sitten loputkin osakkeet myytiin pois. Kaikki mitä irti saatiin, sijoitettiin pankkilainojen avulla ”perintömetsään”- ja yllätys, yllätys: aivan järjettömältä kuulostavaan hankkeeseen, jossa ei ole odotettavissa ainakaan nopeita voittoja. Saattaa kuitenkin olla, että matkailun ennustetut megatrendit toteutuvat. Edelläkävijät suuntaavat kohti uusia, vielä turmeltumattomia matkailukohteita, joissa luonto ja hiljaisuus lääkitsevät, parantavat ja elvyttävät stressaantuneita miljoonakaupunkien asukkaita.

Biotalous vesipisarassa

”Suomi elää metsästä” on klisee, joka saa aivan uutta kaikua kun kuuntelee kiinalaisen matkailijan ihastelua Kolin metsäisellä sumuisella huipulla: kuulin ensi kertaa vesipisaran äänen! Helsingin Sanomissa julkaistu vesipisaran tarina leviää nyt Finnairin asiakaslehdessä kansainväliselle yleisölle.
Toivon että oma sijoitukseni tuottaa hyvää oloa mahdollisimman monelle. Aikuisilla lapsillani ja minulla on tätä nykyä biotalousyritys tai -duo, jossa matkailu, suojelu ja metsätalous käyvät käsi kädessä. Ensimmäisinä Suomessa tarjoamme hiljaisuusmatkailutuotteita, myös ”vesipisaran kuuntelua”, maaseudulla jossa työtilaisuudet ovat entistäkin harvemmassa.

Toimittajana nautin siitä, että kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa biotalous on saanut niin monenlaista sisältöä. Metsäalan yhteistyön tuloksena syntynyt vaikuttajien Koli Forum, Hiljaisuusmatkailu – Silence travel, Stora Enson Enocellin liukosellu ja siitä valmistettu Marimekon Allu-mekko sekä Nordic Koivun koivunmahla kaikki ovat esimerkkejä, joissa Karjalan koivikot on jalostettu kantavan idean, koulutuksen, kokeilujen ja ennen kaikkea sinnikkään työn avulla. Ainutlaatuinen lasten ja nuorten tiedekasvatustapahtuma SciFest esittelee ensi vuonna biotaloutta ja kestävää kehitystä.

Lisää edelläkävijöitä ja sijoittajia tarvitaan, myös eettinen sijoittaminen kannattaa!

Katri Vuorjoki on toimittaja, tietokirjailija, viestintätoimistoyrittäjä, joka on ollut rakentamassa mm. Koli Forumista kansainvälistä vaikuttajien biotalousfoorumia. Hän on myös omassa saaressa Saimaalla toimivan Karelia Cottages -matkailuyrityksen toimitusjohtaja ja matkailun kehittäjä.

Tarkistin ennen tämän sijoitustarinan kirjoittamista, olenko enää laisinkaan sijoittamisen kartalla. Tein pikatestin Helsingin Sanomien sijoittajavisalla miten hyvin osaisin pistää rahan poikimaan. Ja kyllä – kyllä osasin, ainakin termit.

Säännöt

Kirjoita oma sijoitustarinasi ja haasta ystäväsi. Tarinan muoto ja pituus ovat vapaat. Tarina voi olla vaikka runo tai kuva. Julkaise sijoitustarinasi omassa blogissasi tai lähetä meille, niin julkaisemme sen sijoittaja.fi:ssä omassa kategoriassa. Twitter: #minunsijoitustarinani

Minun sijoitustarinani voi lähettää osoitteeseen timo.heikkila@sijoittaja.fi.

Lue aikaisemmin julkaistuja Minun sijoitustarinoita.