Minun sijoitustarinani: Monen mutkan kautta asuntosijoittajaksi

Hei, olen Pekka Väänänen ja elän tällä hetkellä unelmaani työskennellessäni täysipäiväisesti asuntosijoittamisen parissa omassa yrityksessämme. Olen vuodattanut useamman hikipisaran ja kulkenut monen mutkan kautta päätyäkseni tähän pisteeseen. Näin se suunnilleen meni.

Vaurastuminen kiehtoi jo lapsena

Jostain syystä olen ollut kiinnostunut rahasta ja vaurastumisesta jo pienestä pitäen. Alle kouluikäisenä nassikkana tunsin suunnatonta kiinnostusta tarkistaa vanhempieni kukkarosta, minkä värisiä paperirahoja setelipuolelta mahtoi milloinkin löytyä. Myös ikioman säästöpossun sen hetkinen tilanne tuli yhdessä veljeni kanssa tarkistettua yllättävänkin usein. Lisäksi isovanhempien merkkipäivinä lahjoittamat markka-ajan seteleitä sisältäneet kirjekuoret kuumottivat hyppysissä kummasti ja saivat pienen pojan suupielet taipumaan hymyyn samaan aikaan taustalla kaikuvien omien vanhempien elämänohjeita sisältäneiden lausahdusten, ”nuo täytyy nyt sitten laittaa säästöön”, kanssa. Ehkä se vaurastumisen siemen kylvettiin jo tuohon aikaan mielen maaperään.

Investointikohteet hukassa nuorena

Nuoruusvuosina tuli ikävä kyllä iso osa kesätöistä tai muuten kertyneistä rahoista hassattua peliautomaatteihin sekä veikkauksen peleihin. Joskus toki jotain voittojakin tuli, mutta selväähän on, että pitkässä juoksussa tappio on väistämätön näitä negatiivisen odotusarvon pelejä pelatessa. Into rahavarojen kasvattamiseen oli kova, mutta menetelmät olivat väärät, kun paremmista keinoista ei ollut tietoa.

Näin jälkikäteen ei voi kuin alahuuli mutrulla harmitella, että kunpa joku olisi tuolloin lykännyt ihan minkä tahansa sijoituskirjan nokan eteen. Myös K-18 ikärajoitukset olisivat olleet kova sana ja auttaneet asiaa, jolloin peliautomaatteihin sekä veikkauksen peleihin nuoruusvuosina hassatut rahat olisivat varmastikin tulleet investoitua järkevämmin. Lähes kylmät väreet käy ja iho menee kananlihalle jo pelkästä ajattelusta, että mitä tuolloin aloitettu säännöllinen rahasto- ja/tai osakesäästäminen olisi yhdessä korkoa korolle –efektin kanssa saanut lähes parissa vuosikymmenessä aikaan.

Opiskelijan arkea ”pokeriammattilaisena” ja tutustuminen osakesijoittamiseen

Vuosikymmen sitten vuonna 2007 lukion sekä asepalvelusajan jälkeen oli aika aloittaa jatko-opiskelut. Pallo oli tuolloin vielä aika lailla hukassa oman työtulevaisuuden suhteen sekä ihan kirjaimellisestikin sillä oma lupaavassa nosteessa ollut jalkapalloilijan ura uhkasi katketa ja lopulta katkesikin sitkeään polvivaivaan. Opinahjoksi tuli valittua (tai ei kyllä ollut ihan valittavissa sillä arvosanat eivät olleet parhaasta päästä) ammattikorkeakoulun liiketalouden yksikkö ja laskentatoimen tradenomin opinnot. Kolmen ja puolen vuoden opintojen aikana kirjanpidon käytänteiden jumppaaminen osoittautui lopulta vähemmän kiinnostavaksi kuin tuolloin kovassa buumissa ollut nettipokeri. Koulu tuli kyllä käytyä kunnialla läpi, mutta suurimmat ponnistelut kehityksen eteen tehtiin kuitenkin enemmän virtuaalisissa pokeripöydissä poikamiesyksiön uumenissa kuin laskentatoimen tunneilla luentosalissa.

Pokerin pelaaminen oli kyllä aikamoista touhua, joka vaati rautaisia hermoja, kurinalaisuutta, mielen hallintaa ja totaalisen keskittymisen. Opiskelijan kulut tuli kuitenkin mukavasti rahoitettua opiskeluaikana ja kesätyöt korvattiin pokerin täysipäiväisellä pelaamisella. Jonkin verran sattui jäämään myös sukanvarteen, mutta sijoittamisen pariin ei vielä tuossa vaiheessa ollut tie johtanut. Vasta vuoden 2009 keväällä tradenomin opintoihin kuulunut osakesijoittamista käsittelevä kurssi nosti innostuksen pintaan ja muutamissa viikoissa tulikin osakesalkku avattua ja ensimmäiset sijoitukset tehtyä. Harmittavasti kurssi tuli lukujärjestykseen muutamia kuukausia liian myöhään sillä osakeindeksit olivat jo kerenneet toipua jonkin verran finanssikriisin jälkeisistä pohjista.

Perhe-elämä ja palkkatyö – haave taloudellisesta riippumattomuudesta sai alkunsa

Vuoden 2009 lopulla syntynyt esikoinen toi mukanaan aikamoisen muutoksen arkeen. Myös pokerin pelaamiseen vaadittavan keskittymisen ylläpitäminen oli huomattavasti hankalampaa usein taustalla sointuvan vauvan kovaäänisen kommunikoinnin vuoksi, joten tulosten heikentyessä pokerin pelaaminen sai hiljalleen jäädä. Hyvä niin.

Opintojen päätyttyä 2010 lopulla oli aika hypätä vakituiseen palkkatyöhön pankkiin eli ”normaali” perhearki oli koittanut. Aluksi silmissä siintänyt unelma menestyksekkäästä urasta finanssimaailmassa alkoi jossain vaiheessa tuntua vieraalta. Myös kuukaudesta toiseen jatkuva kasista neljään rytmi alkoi maistua puulta. Älytöntä motivaatiotakaan ei ollut helppo pitää yllä, koska ylimääräiset ponnistelut eivät vaikuttaneet kuukausittaisen palkkanauhan alimman rivin vaatimattomaan lukemaan millään tavalla. Tuolloin satuin lueskelemaan paljon erilaisia blogeja ja erityisen hyvältä tuntui haave taloudellisesta riippumattomuudesta. Palkkatyössäni en nauttinut siitä, että joku muu määrittelee minun tavoitteeni, loma-ajankohdat, ruokatunnit sekä missä, miten ja milloin teen töitä. Halusin määrittää nuo asiat itse. Haave vapaammasta elämäntyylistä sai alkunsa. Oli vain keksittävä keinot.

Käännekohta ja asuntosijoittamisessa alkuun lähes tyhjästä

Jatkoin osakesijoittamista edelleen. Välillä sattui hyviä onnistumisia, mutta välillä taas kalliita harha-askelia. Jotenkin osakesijoittaminen ei tuntunut itselle oikealta jutulta. Sitten nenän eteen sattui Robert Kiyosakin (Kiyosaki on menestynyt yrittäjä ja kiinteistösijoittaja) kirjoittama kirja Rikas isä, Köyhä isä. Kirja antoi kovasti innostusta ja ajatusmallin, jota tarvitaan asuntosijoittamisessa sekä oman talouden hallinnassa yleensäkin. Hinku ensimmäisen sijoitusasunnon ostoon kohosi kuin elohopea kevätauringossa ja oli verrattavissa lähes pikkulapsen karkinhimoon. Ongelma oli se, että tulot olivat matalat ja asuntolainaa oli kuusinumeroinen summa. Yhdessä sisarusteni kanssa onnistuimme kuitenkin keväällä 2012 takaajan avustuksella hankkimaan ensimmäisen sijoitusasunnon ja siitä se sitten lähti.

Haave taloudellisesta riippumattomuudesta oli tiukasti mielessä edelleen, mutta sitä kohti vievä vauhti ei ollut riittävää, joten oli kehitettävä jotain. Tällöin tulikin yhdessä veljeni ja puolisoni kanssa perustettua hyvinvointialan yritys. Alku oli yrittäjyyden opettelua, mutta jossain vaiheessa sopivaa lisätuloa toiminnasta alkoi jäädäkin, joten pientä valoa tunnelin päässä oli havaittavissa ja haave täysipäiväisestä yrittäjyydestä kirkastui. Haave ei kuitenkaan toteutunut tämän bisneksen voimin, mutta yritys on toiminnassa edelleen.

Unelmaduuni asuntosijoittamisen parissa

Ensimmäisen sijoitusasunnon oston jälkeen jatkoimme asuntosijoittamisen opiskelua ja kartoitimme koko ajan uusia sijoitusmahdollisuuksia. Lähes olemattomasta alkupääomasta huolimatta pääsimme askel askeleelta eteenpäin asuntosijoitustoiminnassamme ja perustimmekin vuonna 2014 yhdessä sisarusteni kanssa osakeyhtiön asuntosijoittamista varten. Vauhti ei kuitenkaan ollut sellainen, että siivet olisivat vielä pitkään aikaan kantaneet ilman palkkatyöstä saatavaa tuloa.

Avain toiminnan vauhdittamiseen kuitenkin sattui eteen jopa hieman yllättäen. Vuonna 2015 perustin Asuntosalkunrakentaja.fi sivuston, jonne aloin kirjoittelemaan ajatuksiani ja kokemuksiani asuntosijoittamisesta. Innostuin kirjoittamaan myös E-kirjan ja asetin sen tarjolle ilmaiseksi. Artikkeleiden kirjoittaminen oli itselle mukavaa ja jopa terapeuttista. Taustalla oli myös halu kertoa asuntosijoittamisen tarjoamista erinomaisista mahdollisuuksista muille ehkä siksikin, koska olisin itsekin toivonut, että joku olisi minulle kertonut sijoittamisesta silloin, kun en siitä vielä mitään ymmärtänyt.

Kului jonkin aikaa ja hiljalleen sivuston kautta alkoi kertyä mukavasti hyviä kontakteja ja sitä kautta entistä parempia sijoitusmahdollisuuksia. Oman toiminnan samalla kasvaessa pöydälle alkoi pikkuhiljaa nousta kysymys, että koska uskaltaisi/pystyisi tekemään ratkaisevan loikan palkkatyöstä täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Päätös tuli lopulta ajankohtaiseksi vuoden 2016 syksyllä, josta eteenpäin olen toiminut päätoimisesti asuntosijoittamisen parissa. Vielä en ole aikoihin taloudellisesti riippumaton, mutta nyt saan tehdä sitä, mistä nautin oman itseni herrana. Voin määritellä omat työajat, vapaapäivät ja lomani itse. Nykyinen työ on myös palkkatyötä huomattavasti helpompi sopeuttaa viisihenkisen perheen arkeen.

Asuntosijoittaminen on minun juttuni ja nautin työstäni sen parissa nyt täysillä. Kannustan kaikkia lukijoita myös tavoittelemaan sitä omaa juttua, koska tulokset ovat silloin parhaita, kun tekee sitä mistä nauttii!

Kirjoittaja on Pekka Väänänen, joka ylläpitää asuntosalkunrakentaja.fi.

Kirjoita oma sijoitustarinasi ja haasta ystäväsi. Tarinan muoto ja pituus ovat vapaat. Tarina voi olla vaikka runo tai kuva. Julkaise sijoitustarinasi omassa blogissasi tai lähetä meille, niin julkaisemme sen Sijoittaja.fi:ssä. Twitter: #minunsijoitustarinani. Lue aikaisemmin julkaistuja Minun sijoitustarinoita.